KUMIANKKANA MESILÖYLYSSÄ (2017)

Öljyinen on yön marja
Puraisu purskauttaa siemenet
taivaan kuvun kitalakeen
On ylhäisistä satavien pisaroiden keskiaika
Saavilla mulle annetaan ja kauhalla mä kaadan
kiehuvaa hopeaa
ja sulaa sinistä
otsani nieluun
Aivoissa syttyy virtauksia
Osa viivoista osoittaa aivojen ohi
Geometrinen samadhi
Hermosto nakuttaa
- jossain kaukana -
reikänauhalle lyhyttä koodia:
ilo, ilopilleri, ilopillerin-
pyörittäjä -
luulen löytäneeni lopullisen tasapainon
mutta sitten aika luistaa altani kuin pallo
elämä kumiankkana avaruuden kivien kaverina
alkaa tuntua houkuttelevalta mahdollisuudelta
Hajoavien tähtien mesilöyly yhä ihana
Hengittää
Mikään ei pääty ei jatku
minun mielessäni
Sanat-on
Todistus-kappaleita
On
On on

ALKEMISTI (2017)

Syntymätön kuoleman sikiö
luikerteli ulos alkemistin suusta
ja läsähti lattialle kuin oksennus
tämä tapahtui oljista punotun himmelin alla
huone täyttyi hetkeksi himmelin kultaisesta kajosta
ja siihen saapui alaston nainen
hän kannatteli köynnöskasvia kukkaruukussa
päänsä päällä
tunsin tämän naisen
nimellä Foxy Lady
kerran juhlistin syntymäpäivääni
ostamalla kettunaiselle lahjaksi punaiset pitsipöksyt
hän riisui ne ja mekon myös
- ei sukkia ja sukkanauhaliivejä -
kun Hendrixin levy oli kuunneltu
olisi voinut tehdä sen jo aiemmin
eiväthän can-can -tanssijatkaan alun perin
käyttäneet alushousuja hameidensa alla
jos minulta kysytään mitä katson naisessa ensimmäiseksi
mä vastaan - katson aina jalkoväliin jos mahdollista
sillä pillu on sielun peili
tosin en usko sieluun
vittuun sen sijaan vähintäänkin viivan verran
jokainen nainen osaa olla kiihottava
jokainen mies osaa olla kiihottunut
spermasta ja vaginan nesteistä voi tislata kultaa
vaan olisinhan minä vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali
vaikka osaisin tehdä sen minkä osaa jokainen
mielikuvitusvapaalla oleva orja
mutta minulta puuttuisi suvereeni Superego
- jonka siivet kauhoo kotkan lailla avaruutta kuin tyhjää vaan
vaikka esteitä on usein tiellä kohtalon -
tao, fysiikka ja kemia
on suloinen oppi
mutta suurimman salaisuuden paljastaa
Striptease Sutra:
tajunnan kraatereissa on 
kuoret ja kotelot hajottava reaktori
kun mieli on mihinkään nojaamatta
mielentila poksahtaa
ja ihmisyyden kerrokset vetäytyvät
olennosta joka olemme ja hajoavat
kultakortisen himmelin alla
sen alle mahtuu vain yksi kerrallaan
Superego syntymätön on kuin läpinäkyvä tyhjiö
hyvää päivää tyhjiö
namaste ei-kukaan
buona sera Shiva
näin tervehditään Superegoa
sen vyöryessä maailman halki
täydellisesti vailla tarkoitusta
huvikseen vaan
ilokseen vaan
katsoo alastonta naista silmien väliin
suoraan tietoon
järjestys ja esteettömyys ovat yhtä
järjettömyys ja tarrautuminen yhtä
kehnoja vitsejä molemmat
hyvillä mielin olemme absoluuttisesti oikeassa vihdoinkin
ei erreystä pienintäkään enää ei
tulkoon siis vaikka kesä talven keskelle
ja kemian fysiikan ja psykologian hyytelömäiset jäännökset
- ne limpit kuivukoon kiinni alkemistin loukon lattiaan
he jotka häntä seuraavat
sotkut siivoavat
luutaa ja rättiä taiten käyttäköön
nämä jalosti syntyneet
mun täytyy mennä nyt
toiseen seikkailuun
siis "toiseen"
itse asiassa yhteen vaan.

... (2017)

pimeydestä nostivat päänsä
käärmeet
ja kaikkien käärmeiden äiti
valkea kaunotar
hampaistaan valkoista myrkkyä
pirskottaen

otin korren maasta
kosketin sitä
siinä oli käärmeensylkeä

myrkky valui joka onteloon minussa
joka viivaan
joka jokeen

oi, äiti armias
,,, ja loistava kuu
puiden oksien takana
kuin korissa

äiti syö kuun

pimeys
yltympäri täynnä silmiä
siellä missä oli käärmeitä
on nyt silmiä

ssssshhhhhh

jään tähän
hermosto huojuu kuin liaanit tuulessa
tikapuusilta ammottavan rotkon yli

hengitän hitaasti ohutta virtaa keuhkoihini
ja otan kivet molempiin käsiin

tein tätä jo poikasena:
löin katinkultakiviä toisiaan vasten pimeässä
se mikä ei mene murskaksi,
kipinöi!

DEMETER DIREKTIIVI (2017)

Euroopan Liiton passi
myönnetään kansalaiselle
sen jälkeen kun puhdas ekstaasi
on kirkastanut hänet rituaalissa
joka paljastaa jumalattaren palvojille
Eleusiin mysteerit

Reach out your hand if your cup be empty
If your cup is full may it be again
Let it be known there is a fountain
That was not made by the hands of men

Kaikki jotka tulevat Eleusiin
asetelkoon muutamia kukkasia hiuksiinsa
kuten kuningatar Demeter
Hänen hiuksistonsa on vio-letti
Kiharainen kuin Pyhä tie
yhteyteen.

Eurooppa = Dionysos = Zeus
+ Demeter
= Psykedelinen teokratia.
Kuppi kykeonia sen kunniaks! -
Ja sauhuamaan kelpo kessu:
aito european Homeros-si!



--- lainaus: Robert Hunter - Ripple

HERÄTETTY JUMALA (2017)

Jumala ei ollutkaan kuollut.
Jumala oli nukahtanut.

Hiivin portaat alas kellariin.
Siellä oli pienessä tuvassa
Pönttöuunin edessä tuoli.
Jumala havahtui hereille
Kolistellessani uuninluukkuja auki.
Ihmeellistä oli se että ensisanoikseen
Jumala lausahti saman mitä edesmennyt kaiffani
Moustgaardin Jens aina sanoi mulle
jos satuttiin samalle rastille:
väsää, väsää
- ja nauraa kähitti pirullisesti päälle.

- Mulla täällä mitään kosmisia valvontalaitteita ole
niinkus näät
Jumala selitti käsiään levitellen.
Ja eihän siinä koljassa muuta ollut kuin se pönttöuuni.
Ympärillä samat thangkat jotka mulla on omalla seinällä.
Padma Guru Rinpoche ylimmäisenä.
- Mikäs helvetin tarkkari minä olen?
Jumala tuhahti ja lehautti tikusta lieskan ikivanhan
kipparikallepiippunsa pesään.
Minähän olen joka solullani mukana kaikessa!
Mikrossa ja makrossa.
Mutta ei meitsillä mitään erityistä
suunnitelmaa tän shown varalle ole.
Kuhan vaan pidän toimintaa yllä joka taholla.
Mitä nyt milloinkin mieleen juolahtaa.
Ähläm sähläm, niinkus tiedät, he-he.
Nauraa kihistessään se kietaisi turbaanin auki
tukkansa ympäriltä
ja näytti joogien kuninkaalta
Veikeä kuu nousi näkyviin sen olan takaa.

Hopea.
Kulta.
Sininen.
Ne on kaikki hyviä värejä
Jumala luetteli.
Kunhan ne on puhtaat.
Puhdas hopea.
Puhdas kulta.
Puhdas sininen.
Tummansininen
ja vaaleansininen.
Punainen - se on Buddha Amitabha.
Punaisen Buddhan rakkauden säde
iskeytyy suoraan sun otsaan.
- Tai iskeytyi.
Se korjas kun vilkaisi tarkemmin
mun pläsiä.
Tajus nähneensä koko kattauksen
Miljoonien valovuosien takaa:
Minä olin kultaa vuotava poika.
Jalosti syntynyt.
Istumassa valoa kohisevien vesiputousten äärellä.
Pojan silmät kärventyivät siinä valosateessa.
Jalosti syntynyt kun oli, se ei siitä välittänyt.
Se halusi liehuttaa voitonviiriä ja ylistää Buddhia.
Kaikkia läsnä olevia.
Amitabhaa ylen erityisesti.
Siinä ei mitään Jumalaa kaivattu.
Tulitikkuja ja kuivaa rättiä chilumiin mä kaipasin.
Raapaisin,
Ja yhä liekki.
Silmä avoin.
Kuin Jumalan silmä.

Jumala ei ollutkaan kuollut.
Jumala oli nukahtanut.
Minä herätin hänet
Ja nyt se on jo täysissä täpinöissä.
Imuttaa maissariaan ja laittaa vinyylin soimaan.
Saksofoni kurlaa be-boppia.
Mulle tää Charlie Parker on ihan jumala
se sanoo.

HERÄÄN, VALVON, NUKUN (2017)

Kuninkaat kulkevat yleensä paraatiovesta,
minulle palatsin pihalla kumartaen kerrotaan.
Kruunua tulee niin harvoin pidettyä
ettei aina muista kuka on.
Olen mukana tuhannessa tarinassa.
Roolihahmoani kirjoitetaan kirjoihin,
joita on rinnakkain hyllyssä
ehtoisan emännän sylillinen.
Ne nojaavat toisiaan vasten.
Itse joudun sanomaan itselleni
tämän tästä:
Hups, hups, äläpä putoa avaruuteen!
Joka päivä herään, valvon, nukun.
Äskettäin näin unessa naisen,
jonka muistan tavanneeni kerran
kymmeniä vuosia sitten.
Oli talviyö.
Tumma ja vaarallinen
kuin Shakespearen näytelmässä.
Seisoimme vastakkain kerrostalohuoneiston
olohuoneessa ja juttelimme hetken
hiljaisella äänellä.
Miksi en jäänyt sinne
ja maannut sen tytön kanssa?
En käsitä unessa sitä
enkä tätä
ja äkisti kummitukseni katoaa.
Häilyväisyys on nimes nainen!
Itse vedän tässä kohtauksessa
Hamletin roolia.
Asettuessani peilin eteen
en näe peiliä, näen vain itseni.
Objektini on subjektin puhdas heijastus.
Sua lähde kaunis katselen,
katselen ja katselen.
Mielen aika tiivistyy näkymättömäksi.
Raaka energia vyöryy kalloni lävitse.
Tuntuu kuin Herra Shiva
oksentaisi hermostooni.
Ensin laavaa, tulta ja huutoa.
Sitten timantteja, tähtiä ja kipinöitä.
Ehkä Joku Järki tähän vielä saadaan.
Hulluus myös mahdollista.
Oi hulluus!

Olen tiettävästi uskonnollisin ihminen maailmassa.
En laula kunniaksi Luojan ylen ylevän,
mutta jokaista noppaa heittävää jumalaa palvon.
Joskus vaikeassa kohtaa olen pyytänyt
Karman herroja pitelemään hetken
arpakuutioita nyrkissään.
Olen koettanut päästä kohtalon alta pois.
Olen päässytkin.
Herään, valvon, nukun.
Valkoinen valo tulee otsasta sisään.
Kirkastaa mielen sinisen.
Kotka lentää sinen halki eteeni.
Olen kiertänyt sen selässä
maita ja mantuja kaikkialla
missä vain on avaruutta.
Se ei koskaan kerro minulle
ikuisia tai väliaikaisia totuuksia.
Minä vain kuljetan sinua
Kotka sanoo.
Se ei ole jumala.
Mutta se vaikenee kuin Jumala.
Minättömyyden valkoinen leijona karjuu.
Olen saapunut puhtaaseen maahan.
Taivaanrantaan nousee valtava,
valkoinen mainoslakana.
Siinä lukee 
- Sanokaa Om Mani Padme Hum
kun haluatte hyvää -
Minä jatkan tästä omin jaloin
jossain kohti päivää.
Juoksen kuninkaallisen hovinarrin
tehtävät kruunuun.
Valvon, uneksin ja olen syvässä unessa.
Aina kosminen säteily.
Aina hengen vaara.
Olematon.

 

Kari Kosmos - runokokoelma Maailma!

Runokokoelmani Maailma! on ilmestynyt Suomi100runokirjaa sarjassa.

Kirjaa voi tilata osoitteesta:

http://www.mediapinta.fi/sivu/isbn/978-952-236-341-1


Edellistä edullisempaan hintaan saa Adibris comista:
http://www.adlibris.com/fi/kirja/maailma-9789522363411 

Jyvääskylässä kirjaa on saatavilla LUKUHETKESTÄ ja VANHASTA ANTIKVARIAATISTA
Helsingissä Maailmaa myy ainakin ERONEN Viiskulmassa.

Arvostelukappaleet:
Katja Glasberg /Mediapinta Oy