Olin tiedustelija silloin.
Vaelsin laaksoissa ja vuorilla
missä unet ovat väkeviä ja vaarallisia
kuin meskaliinin värjäämiä.
Tunsin hyvin käärmeen kotkan ja karhun.
Kai muistutin yhtä aikaa niistä jokaista
sillä intiaanipenskat huusivat
loco loco gringo
kun ratsastin kukkuloilta vähäiseen kylään.
Sen laidalta keksin kanttiinin
jota kaksi säkkipukuista piti.
Kanttiinissa oli kapea takahuone.
jossa kauhtuneet verhot
pullon tequilaa päydälla
makuulavitsan vieressä.
Ei tuuletinta.
koska sähkää ei siihen aikaan vielä ollut.
Hymyilevä sysisilmäinen senjorita
istui hajareisin laverin laidalla
paljaat polvet paistaen
avasi vyöni ja
riuhtaisi housuni alas.
Sen nainen voi tehdä niin että
penis pongahtaa esiin kuin vieteripamppu
ja niin hän sen teki.
Halusi nähdä kuinka haluan
ja mitä teen että saan.
Minua odotti ohjastus
ratsastus upotus ja
paljon sellaista irstasta maagista
intohimoa
johon en ollut ennen kajonnut.
Otin lempimisestä kaiken irti.
Näin voi sanoa.
En tiedä menikä siihen viikkoja
kuukausia vai vuosia.
Vasta kun sateet tulivat
poistuin backstagen olkipatjalta
baarin puolelle.
Se oli täynnä rajuilman yllättämiä märkähattuja.
Jukeboksi veivasi umpineuroa
teknohälkkää sillä.
sähkö oli poissa ollessani keksitty.
Tyypit dokasivat jonkun toisen piikkiin
jankkasivat jonkun toisen ajatuksia ja
kaikista oli nastaa kun oli KIVAA.
Läimäytin härkäpiiskalla baaritiskiin ja karjaisin:
Mikä Lälläricityn saluuna tästä
Cantina Äijälästä on tehty?
Sapettaa tälläinen neitikattaus!
Jengi hohotti ja eräs valopää huomautti:
nykyisin sanotaan vituttaa.
Silloin tuli minun vuoroni nauraa:
Jos ette bonjaa millaiset vihan nesteet
on säilätty
sappeen maksaan ja munuaisiin
miten voisitte tietää vitusta
mitään oleellista.
Hirmuhävystä
jossa kiehuu mielihyvän tuolle
puolen pyrkivä pyärremyrsky.
Kurimuskisulista
jonka edessä seisoessaan
univormut jäykistyvät ja
profeetat repivät pelihousunsa.
Kuunnelkaa täten minua.
Totuuden huoraa.
Joka on uskollinen vain omalle
kokemukselleen
vaikka elää tuhannen näyn keskellä.
Joka rakastaa paljasta paljasta pintaa
on lapionut lentohiekan pois sen päältä
kallioilla.
Minä tulen suoraan sukuelinten
sodasta ja voin kertoa
se ei ole mikään rodeo missä
ilmaan viskatut stetsonit putoavat
takaisin karjapaimenten päähän.
Kaikki on uhanalaista kaikki.
Kukaan ei voi sanoa
asia on pihvi
ennen kuin on kohdannut
villiintyneen karjalauman rynnistyksen.
Sitä seuraa suuri hidas hiljaisuus
josta kiihotuksen kauppiaat
elämysmessuilla vaikenevat.
Sen autiutta ei kestä yksin ei kaksin
vaan on oltava täydesti yhtä.
Itse ylistän silloin sanatta kaikkivaltiasta
ekstaasin Sähköpaimenta.
Hän pyhintä hiljaisuutta suojelee.
Tämän todistukseni takaavat
pilkkaanne uhmaten:
Herännyt Uneksija.
Alati Utelias.
Intohimon Nuoli.
Hellyyden Paljastus
Palvova Kieli.
Vaarallinen Sydän
Sateena Myrskyyn Katoava.
He ovat suuria päällikäitä joiden
ihmeelliset teot tunnetaan hyvin.
Olen ratsastanut heidän rinnallaan
syvissä kanjoneissa
kummitussotureiden vartioimissa
ja kunnioitukseni on suuri.
Vielä ymmärtäisin jos olisitte vetäneet
surutta heidän nimensä lokaan
tässä panssaritunteiden hieromalaitoksessa
mutta ilotta...ilotta...
Minun tilitykseni oli monelle liikaa.
Älämölöä alkoi kuulua
tupakoitsijoille varatussa päydässä
istuvilta miehiltä ja
minihameisten dooristen
kiukusta pullistuvat reidet
venyttivät stayuppien suut ääriasentoon.
Vaalit olivat lähellä.
Siksi paikalla oli myäs yksi poliitikko
vastasyntynyttä vauvaansa näyttämässä.
Se väitti että olen etsintäkuulutettu
vitun hyvää elämää
terrorisoivien mielipiteideni vuoksi.
Televisio välkytti kuvia sodasta
kaukana meistä.
Yksi bilettäjistä sulki sen silmän.
Tuli painostavan hiljaista.
Telkkarinsulkija yskäisi
ja työnsi kätensä taskuun.
Silloin minä vedin.
Kaksi savuavaa asetta kädessäni
selvitin tieni saluunasta ulos
ja ratsastin pois.
Sitä tulitaistelua muistelen aina joskus
kun iltaisin tähtitaivaan alla sydänmailla
paistelen papuja ja perunoita nuotiolla.
Vitun laista armahasta iloitsen toisinaan
muu käräjäinti vajotkoon jo hornaan.
Oon lassonnut orin ja lainannut banjon
sillä mä soittelen iloksi kuutamon.
Jätän jumalalle koston on mulla vapaus.
- Kokoelmasta Marlon Brando ajaa moottoripyörällä (2005)
Vaelsin laaksoissa ja vuorilla
missä unet ovat väkeviä ja vaarallisia
kuin meskaliinin värjäämiä.
Tunsin hyvin käärmeen kotkan ja karhun.
Kai muistutin yhtä aikaa niistä jokaista
sillä intiaanipenskat huusivat
loco loco gringo
kun ratsastin kukkuloilta vähäiseen kylään.
Sen laidalta keksin kanttiinin
jota kaksi säkkipukuista piti.
Kanttiinissa oli kapea takahuone.
jossa kauhtuneet verhot
pullon tequilaa päydälla
makuulavitsan vieressä.
Ei tuuletinta.
koska sähkää ei siihen aikaan vielä ollut.
Hymyilevä sysisilmäinen senjorita
istui hajareisin laverin laidalla
paljaat polvet paistaen
avasi vyöni ja
riuhtaisi housuni alas.
Sen nainen voi tehdä niin että
penis pongahtaa esiin kuin vieteripamppu
ja niin hän sen teki.
Halusi nähdä kuinka haluan
ja mitä teen että saan.
Minua odotti ohjastus
ratsastus upotus ja
paljon sellaista irstasta maagista
intohimoa
johon en ollut ennen kajonnut.
Otin lempimisestä kaiken irti.
Näin voi sanoa.
En tiedä menikä siihen viikkoja
kuukausia vai vuosia.
Vasta kun sateet tulivat
poistuin backstagen olkipatjalta
baarin puolelle.
Se oli täynnä rajuilman yllättämiä märkähattuja.
Jukeboksi veivasi umpineuroa
teknohälkkää sillä.
sähkö oli poissa ollessani keksitty.
Tyypit dokasivat jonkun toisen piikkiin
jankkasivat jonkun toisen ajatuksia ja
kaikista oli nastaa kun oli KIVAA.
Läimäytin härkäpiiskalla baaritiskiin ja karjaisin:
Mikä Lälläricityn saluuna tästä
Cantina Äijälästä on tehty?
Sapettaa tälläinen neitikattaus!
Jengi hohotti ja eräs valopää huomautti:
nykyisin sanotaan vituttaa.
Silloin tuli minun vuoroni nauraa:
Jos ette bonjaa millaiset vihan nesteet
on säilätty
sappeen maksaan ja munuaisiin
miten voisitte tietää vitusta
mitään oleellista.
Hirmuhävystä
jossa kiehuu mielihyvän tuolle
puolen pyrkivä pyärremyrsky.
Kurimuskisulista
jonka edessä seisoessaan
univormut jäykistyvät ja
profeetat repivät pelihousunsa.
Kuunnelkaa täten minua.
Totuuden huoraa.
Joka on uskollinen vain omalle
kokemukselleen
vaikka elää tuhannen näyn keskellä.
Joka rakastaa paljasta paljasta pintaa
on lapionut lentohiekan pois sen päältä
kallioilla.
Minä tulen suoraan sukuelinten
sodasta ja voin kertoa
se ei ole mikään rodeo missä
ilmaan viskatut stetsonit putoavat
takaisin karjapaimenten päähän.
Kaikki on uhanalaista kaikki.
Kukaan ei voi sanoa
asia on pihvi
ennen kuin on kohdannut
villiintyneen karjalauman rynnistyksen.
Sitä seuraa suuri hidas hiljaisuus
josta kiihotuksen kauppiaat
elämysmessuilla vaikenevat.
Sen autiutta ei kestä yksin ei kaksin
vaan on oltava täydesti yhtä.
Itse ylistän silloin sanatta kaikkivaltiasta
ekstaasin Sähköpaimenta.
Hän pyhintä hiljaisuutta suojelee.
Tämän todistukseni takaavat
pilkkaanne uhmaten:
Herännyt Uneksija.
Alati Utelias.
Intohimon Nuoli.
Hellyyden Paljastus
Palvova Kieli.
Vaarallinen Sydän
Sateena Myrskyyn Katoava.
He ovat suuria päällikäitä joiden
ihmeelliset teot tunnetaan hyvin.
Olen ratsastanut heidän rinnallaan
syvissä kanjoneissa
kummitussotureiden vartioimissa
ja kunnioitukseni on suuri.
Vielä ymmärtäisin jos olisitte vetäneet
surutta heidän nimensä lokaan
tässä panssaritunteiden hieromalaitoksessa
mutta ilotta...ilotta...
Minun tilitykseni oli monelle liikaa.
Älämölöä alkoi kuulua
tupakoitsijoille varatussa päydässä
istuvilta miehiltä ja
minihameisten dooristen
kiukusta pullistuvat reidet
venyttivät stayuppien suut ääriasentoon.
Vaalit olivat lähellä.
Siksi paikalla oli myäs yksi poliitikko
vastasyntynyttä vauvaansa näyttämässä.
Se väitti että olen etsintäkuulutettu
vitun hyvää elämää
terrorisoivien mielipiteideni vuoksi.
Televisio välkytti kuvia sodasta
kaukana meistä.
Yksi bilettäjistä sulki sen silmän.
Tuli painostavan hiljaista.
Telkkarinsulkija yskäisi
ja työnsi kätensä taskuun.
Silloin minä vedin.
Kaksi savuavaa asetta kädessäni
selvitin tieni saluunasta ulos
ja ratsastin pois.
Sitä tulitaistelua muistelen aina joskus
kun iltaisin tähtitaivaan alla sydänmailla
paistelen papuja ja perunoita nuotiolla.
Vitun laista armahasta iloitsen toisinaan
muu käräjäinti vajotkoon jo hornaan.
Oon lassonnut orin ja lainannut banjon
sillä mä soittelen iloksi kuutamon.
Jätän jumalalle koston on mulla vapaus.
- Kokoelmasta Marlon Brando ajaa moottoripyörällä (2005)
