Lupasit olet ihmeellinen
ja syöksyit
synnytyskanavaan äitisi kohdussa.
Elämäsi traili vietti hurjasti
laskit sitä nahallasi
olit sinisissä aniliiniväreissä liukuva
emäksinen seikkailija.
Tunsit laajenevan ja supistuvan maailman
lähestyvän
voiman ja vastavoiman
ja iäisyyden kraatereista hulmusivat
liekkien viuhkat.
Polskit tulivedessä.
Uit kapeassa uumassa
ja myös valtavassa värikäytävässä.
Se veti sinua valkoiseen valoon.
Hapen sähkö humisi veressäsi.
Verenkuva omakuva.
ja siinä signeeraus jonka pyrstö
sinkosi sinusta huudon
valoon odottavaan.
Lupasit olla ihmeellinen.
Supistukset jatkuvat yhä ja
poltot
odotus
kuume
syöksy
äitisi planeetalla
jossa siemenet räjähtelevät mullassa
kun aamurusko on porkkananpunainen.
Maailmassa
jossa vapaus on syvyyksiiin vangittu
muukalainen.
Maan alla näet saa polttaa vaikka charasta
sytytellä cabunia siemenen kipinästä
juurtua tuhkaan
vapaasti
ehkä myös uhmaan
kuten Job
ja kiihdyttää ajatuksia hiukkastunneleissa
jotka risteilevät virastokortteleiden alla
lähellä viemäreitä.
Siellä sinua vastaan luikertelee
käärmeenä
ammoin sanelemasi kirjoitus.
Sen sihinän leimahdus sanoo:
Lupasit olla ihmeellinen
ja sen sileässä taljassa lukee sahalaitakirjaimin:
Mielen arkeologia
hautautuminen kaikkeen itsessään
ovat harrastuksia
joiden kanssa maistuu
vanhuuden piippu
ja polttohautauksen kitkerä savu
jonka tuuli hajottaa.
Mutta sinä lupasit olet ihmeellinen
sotilas
ja seisot kevennettyä koko päiviesi määrän.
Tänään sinä sotilas
eversti myyrä
olet vajonnut
omaan vapauteesi niin syvälle
että tulet ulos sorasta pää edellä
pallon toisella puolella.
Siellä on sankareiden miekkoja
pystyyn haudattuina
varoituksina.
Sinä otat asennon
ja otat paikkasi
joka on ex-stasis.
Se merkitsee
seisoa ulkopuolella.
Alastomana.
Säteilevänä.
Vuori takanasi näkyy lävitsesi
olet läpikuultava
ja vesiputous vuoren kyljessä.
Miljoonat ideat valuvat vahvana
koskena ohitsesi
etkä välitä koskettaa pisaroita.
Et tahdo turmella mitään.
Samaistut siihen joka virtaa
joka supistuu ja laajentuu
joka kasvattaa kiemurtelevien kärsien
kaltaisia kasveja
joiden monitötteröiset kukat
kuin sellofaania
räiskähtävät auki töristen
kuin hullut trumpetit
aamulla
yön suurten jamien yhä jatkuessa.
Lupasit olla ihmeellinen
ja olet.
Ilo räiskyy sinussa kuin siemen
kuumalla pannulla.
Sateenkaariraketit lähtevät silmistäsi
lentoon.
Sormesi
käsiesi kaaret
jalat
ja pää
hakevat pyhiä asentoja ja eleitä
ikivanhoja
muinaisia.
Olet monikasvoinen
sikiöjumala
Synnyt keskellä yötä
omaan taloosi.
Sinisenä kuin
Krishna.
Avaruus
sinun äitisi
musta kuten on
ihana tuhotar Kali.
Kaikkialla
vallitsee syöksyvä tyhjyys.
Sinä katsot huoneen poikki
tulee katkos.
Tulee ajatusviiva
ja menee.
Kali tanssii
Shivan rintalastalla
ja tähdet virtaavat hiljaa
ohimoittesi läpi.
Kammottavan suuri rauha
kivettää sinusta vuoren.
Sen onkalossa temmeltää
vesiputous.
Lupasit olet ihmeellinen
ja olet.
Runo kokoelmasta Marlon Brando ajaa moottoripyörällä (2005)
[kirjaa pieni erä vielä myynnissä]
ja syöksyit
synnytyskanavaan äitisi kohdussa.
Elämäsi traili vietti hurjasti
laskit sitä nahallasi
olit sinisissä aniliiniväreissä liukuva
emäksinen seikkailija.
Tunsit laajenevan ja supistuvan maailman
lähestyvän
voiman ja vastavoiman
ja iäisyyden kraatereista hulmusivat
liekkien viuhkat.
Polskit tulivedessä.
Uit kapeassa uumassa
ja myös valtavassa värikäytävässä.
Se veti sinua valkoiseen valoon.
Hapen sähkö humisi veressäsi.
Verenkuva omakuva.
ja siinä signeeraus jonka pyrstö
sinkosi sinusta huudon
valoon odottavaan.
Lupasit olla ihmeellinen.
Supistukset jatkuvat yhä ja
poltot
odotus
kuume
syöksy
äitisi planeetalla
jossa siemenet räjähtelevät mullassa
kun aamurusko on porkkananpunainen.
Maailmassa
jossa vapaus on syvyyksiiin vangittu
muukalainen.
Maan alla näet saa polttaa vaikka charasta
sytytellä cabunia siemenen kipinästä
juurtua tuhkaan
vapaasti
ehkä myös uhmaan
kuten Job
ja kiihdyttää ajatuksia hiukkastunneleissa
jotka risteilevät virastokortteleiden alla
lähellä viemäreitä.
Siellä sinua vastaan luikertelee
käärmeenä
ammoin sanelemasi kirjoitus.
Sen sihinän leimahdus sanoo:
Lupasit olla ihmeellinen
ja sen sileässä taljassa lukee sahalaitakirjaimin:
Mielen arkeologia
hautautuminen kaikkeen itsessään
ovat harrastuksia
joiden kanssa maistuu
vanhuuden piippu
ja polttohautauksen kitkerä savu
jonka tuuli hajottaa.
Mutta sinä lupasit olet ihmeellinen
sotilas
ja seisot kevennettyä koko päiviesi määrän.
Tänään sinä sotilas
eversti myyrä
olet vajonnut
omaan vapauteesi niin syvälle
että tulet ulos sorasta pää edellä
pallon toisella puolella.
Siellä on sankareiden miekkoja
pystyyn haudattuina
varoituksina.
Sinä otat asennon
ja otat paikkasi
joka on ex-stasis.
Se merkitsee
seisoa ulkopuolella.
Alastomana.
Säteilevänä.
Vuori takanasi näkyy lävitsesi
olet läpikuultava
ja vesiputous vuoren kyljessä.
Miljoonat ideat valuvat vahvana
koskena ohitsesi
etkä välitä koskettaa pisaroita.
Et tahdo turmella mitään.
Samaistut siihen joka virtaa
joka supistuu ja laajentuu
joka kasvattaa kiemurtelevien kärsien
kaltaisia kasveja
joiden monitötteröiset kukat
kuin sellofaania
räiskähtävät auki töristen
kuin hullut trumpetit
aamulla
yön suurten jamien yhä jatkuessa.
Lupasit olla ihmeellinen
ja olet.
Ilo räiskyy sinussa kuin siemen
kuumalla pannulla.
Sateenkaariraketit lähtevät silmistäsi
lentoon.
Sormesi
käsiesi kaaret
jalat
ja pää
hakevat pyhiä asentoja ja eleitä
ikivanhoja
muinaisia.
Olet monikasvoinen
sikiöjumala
Synnyt keskellä yötä
omaan taloosi.
Sinisenä kuin
Krishna.
Avaruus
sinun äitisi
musta kuten on
ihana tuhotar Kali.
Kaikkialla
vallitsee syöksyvä tyhjyys.
Sinä katsot huoneen poikki
tulee katkos.
Tulee ajatusviiva
ja menee.
Kali tanssii
Shivan rintalastalla
ja tähdet virtaavat hiljaa
ohimoittesi läpi.
Kammottavan suuri rauha
kivettää sinusta vuoren.
Sen onkalossa temmeltää
vesiputous.
Lupasit olet ihmeellinen
ja olet.
Runo kokoelmasta Marlon Brando ajaa moottoripyörällä (2005)
[kirjaa pieni erä vielä myynnissä]
