SINULLE MINULLE MINÄLLE (2013)

Maailmaa ei voi paeta, maailma tulee aina
elämän kylkiäisenä.
Sinulle. Minulle. Minälle.
Minuus on sallittua lisäainetta.
Sen avulla maailma tulee näkyväksi.
Et käsitä minää
mutta tajuat mielen
osallisuuden ja läsnäolon kaikessa.
Saippuakuplan jykevyys
on mielen laatu.
Kokemusten ääriviivat määrittävät
minuuden sinulle
joka olet ilman ulkopintaa kuten atomit.
Ajatus, tajunnan luoti
kiitää edelläsi uteliaana beibinä
metallivaipassaan.
Kun se ammus räjähtää sirpaleiksi
olet viimeinkin yksin rauhan
maailmassa.

ILTA PEDRON KANSSA (2013)

Olin vielä järjissäni
lähtiessäni Pedron matkaan
tanssimaan jazzia
yhden yksinäisen tähden hotelliin.

Hotellin salissa ei muuta valoa
kuin Pedron isot valkoista
hohtavat hampaat
Pedron suun avautuessa ruokottomaan
nauruun.
Se on hänen vastauksensa saksofonien
arkaaiseen kujerrukseen.
Minussa musiikki sulattaa hitaat metallit
hopeajärveksi.
Sen äärellä väijyn hyeenan lailla
timanttiaarretta veden alla.
Naurettavia naamani kuvajaisia
aaltoilee järven kalvolla.
Ja maissipiippua polttava
kuu-ukko.
Entisestä minästäni on jäljellä
ihmettelijä joka huutaa:
Kuinka monta klovnia minun pitää vielä kätellä
kuinka monta vitsiä minun on vielä murrettava
kuinka monta kaskua lohkottava atomeiksi
ennen kuin vakava olento ilmestyy?
Silloin suustani luikertelee ulos käärme.
Loputtoman loputtoman pitkä anakonda.
Ryömin sen jäljessä
läpi limaisten mutaisten harsojen
maailman äidin synnytyskammioon.
Siitä sihisevästä luikertelijoiden pesästä
on kotoisin meidän kaikkien
munanmuotoisuus.
Siellä aika matelee
ja ajan alku on vielä nähtävissä.
Sillä näin elämä syntyi:
ei paukahtaen vaan kuhisten.
Reteetä ja jytää!
kuulen Pedron huutavan bändille
ja äkisti olen taas tanssisalissa
keskellä identtiteettikimaraa
kotkan ihmisen ja jaguaarin.
Oi, mikä liekki Oi, mikä leikki!
Pohjaton on mun tajunnanlaari!
Nyt maailman kautta kuljemme laulain
ja ihana on meidän toiviotie.
Meidän
minun ja Pedron.
Me teemme kaiken yhdessä.
Olemme yhtä miestä.
Yhtä puuta
jonka kylkeä käärme ylös kiivetessään
hivelee.
Baarissa Pedro lirkuttelee
tavattoman tavalliselle naiselle
ja hivuttaa handuaan hameen alle.
Leidi läimäyttää päin näköä.
Trumpetti kirkuu stagella.
Minä valotan tilannekuvaa:
Me ei olla aavikolla, rakas Pedro.
Sivilisaatiossa
vittu nauttii yksityisyyden suojaa.
Hillitty hulluus on ainut mahdollisuus
juosta maailmankisat kruunuun.

Minä maksan taksin viidakon laitaan.
Siellä odottavat aamun valkeat pilvet.
Jos uskoo vain siihen minkä näkee
on läpinäkymättömyys saatava loppumaan
lausuu Pedro ennen kuin kävelee
kevyt kapsäkki kädessä keikkuen
läpi vehreän seinän.
Sen takaa kuulen hänen lauluaan hetken:
lennä lennä leppäkerttu ison kiven
juureen.

12 VUOTTA MYÖHEMMIN (2013)

Kuiskin kuolevan koiran korvaan
... om mani padme hum ... om mani padme hum ...
Vaahterasta varisee irti päästäneitä kämmeniä
Lokakuu on armottoman lempeä
Taivaan kullankeltainen sateenvarjo
suojaa surulta meitä kaikkia.
Vasta yöllä ruoho ja kuivuneet lehdet
muuttuvat mustiksi
Tuijotan ulos mitään näkemättä
Mutta kahinan minä kuulen
Vapauden aave juoksee pihan poikki.
On aika pakahtua ilosta.

KOTKAN LAHJA (2013)

Minä kotkan lahjan sain
Vaikka aivan muuta hain
Virtapiiri pyörii
Lapset siinä hyörii
kultamunista kuoriutuneet
ajatusten takaa hiipineet
veijarit
kotkan
verrattomat apurit
Ne neulovat kalpean nahkani
metsän vihreyteen
kalliolla paljaalla
lisko tuijottaa
yön tyhjään tiheyteen
Kojootti ulvoo äänen
ajat sitten kadonneen
Hulluus ja ei-hulluus vaihtelevat
Liittolaiset valehtelevat
ja ovat totta tosiaan
ovat!

Mielipiteet jakaantuvat
hajaantuvat
Sama se mitä ajattelen
Pysyväistä ei majaa saa
mun mielikuvat
Rajaseudulla vain tuulella
on tuvat
Seurassani intiaani ylväs
istuu niin kuin pylväs
aamunkoittoon
kotka lentää
Linnun lahja
jää huoneeseen
Siivet!

RÄJÄHDYKSIÄ (2013)

Maailmankaikkeus on ollut aina olemassa.

Sinä olet se joka räjähti alussa.
Se joka räjähtää keskellä.
Se joka räjähtää lopussa.

Voitto menee kotiin.
Sinä häviät.
Olet mennyttä miestä.

Elit vain muutaman räjähdyksen tähden.

(2013)

Unessa sain olla yksin.
Silmät avattuani kuvaan
kasvavat puut.

Varikset ja talitiaiset
ovat levottomat.
Oravat kisaavat.

Lumen ja jään sirkus.

EI KUKAAN (2013)

Kuka luulet olevasi?
Ainakaan en se kuningas
joka olen.
Mutta jos olisin
asiakas
palvelija
puoliso
luopio
isä
poika
pyhimys
pappi
tai lukkari
olisin sattuman valitsemassa tilassa
vailla karakteriini kohdistuvaa tarkoitusta.

Shivan käyntikortissa on 1008 nimeä.
Pokkaan niistä jokaiselle.
Olen kohtelias roolissa
osakseni tulleessa.
Niin mennään eläytymiskyvyn
äärirajoille.
Esittelen Shivalle itseni.
Uskomattoman itseni.
Tunnistan oman ääneni.
Sitä kohti sitä kohti katson.
Kaikuun katoan.

Tuulen hunnun takaa
kurkistan kulisseihin.
Joko minut on siellä unohdettu?
Voisin laittaa silmille hassut rillit
astua esiin
ja leikkiä olevani aivan toinen.
Henkilö. Toinen Henkilö.

Kuulen sanovani:
En tunne teitä.
Mutta tunnetteko te herra Shivan?
Hän käyttää 1007 muutakin nimeä.
On aivan näköiseni 1008 kertaa.
Kukako niin sanoo?
Ei Kukaan Ei Kukaan.
Tuuli se vain huulia heiluttaa.

VALVONTAA (2012)

Syyskuun kuusuu
hampaaton.
Nuotteja ei näe
yövartiossa lukea.
Täytyy laulaa ulkomuistista
uuden ajan aariat.
Muisti on hajallaan
... tuolla jossakin ...
Alaston tajunta
käy mielenrahasta.
Sillä saa kultaiset kamppeet
mutakeleihin.
Jos ei haluta koristautua
voi kuristautua
lokapoikien letkuihin.
Olla tai olla nolla.
Siinä pulma.
Arska arpoo.
Taisto tarpoo.
Yö ja kadotus
nousee ikeniin polttelemaan.
Ihan kuin hampaat olisi suolalla pestyt.
Puhtaus vain puhtaus
pelastaa uskolta itseen-
sä.
Itse-
näisyys on näennäisyys yksinäisyydessä.
Tämä pimeyskin väärää kuvitelmaa.
Jokainen itse koettu kokemus on hyvä kaveri
mutta huono isäntä.
Kun valvoo niin valvoo
ilman valvojaa.
Ei väistä mitään.
Ei tiedä mitään.

Tiedoton tuntee toden
kuten näkee kaiken
uneton.
Hän hymisee hymniään
kunnes aamu kaluaa
Kuu-ukon mustuneita luita.
Paljastuu mikä paljastuu.
Ei muuta.

BEATLESEILLE RAKKAUDELLA (2004) / DAVID BOWIE (2005)

BEATLESEILLE RAKKAUDELLA

1

Keskipäivä kesii
jalka jarrupolkimella kehää kiertäessään.
Kai Hyttinen ja Tyttö Joka Kadun Yli Juoksee
mahtuvat molemmat Blaupunktin matkaradioon.
Heinät kuivuvat seipäillä.
Minä näen mummolan aitanparven ikkunasta
serkkupojan ajavan niittokonetta pellolla.
Eipä paljon kiinnosta osallistua maalaisten touhuihin.
Kitara on minun hankoni täällä.
Ilmakitara.
Vieläkin potuttaa että oli pakko lähteä partioretkelle
just sinä päivänä jolloin Jimi Hendrix skulasi telkussa.
Musertavaa olla aina väärässä paikassa väärien
ihmisten huostassa.
Kotona kaupungissa sama fiilis.
Alaikäisenä ei voi kuin budjata omassa
päässään ja hautoa kostoa koko paskalle.
Tietysti jotain hyvääkin on tapahtunut.
FNL:n sissit ovat saaneet voittoja Vietnamissa.
Faijan kesis on loppu eikä tartte katella sen naamaa täällä.
Pitäjän lehtitilauksia hoiteleva Tauno mopoili tänne eilen
ja toi mukanaan pinon näytenumeroita.
Seassa uusi Suosikki ja Jallu.
Batmanin olin jo lukenut.

Nuorten Sävellahja soi radiossa Ambomaan hyväksi.
Fool On The Hill ravitsee minun unelmiani.
En tajua miten tässä iässä voisi selviytyä yksin.
Selviydynkö minä?
Jelppaako joku ULOS umpiosta?
Help!

2

Heikkoa
virtaa kulkee pattereista fikkarin polttimoon.
Hiippailen iltamyöhään koiran kanssa kallioisessa
ryteikössä.
Valo lahoaa elokuussa nopeaan yö yöltä
Mitä lähemmäs pimeyden sarastusta saavutaan
sen selvemmin näen kuinka
syvälle jatkuu iän murroksen rotko.
Minä repeän ja repeän päivästä päivään.
Huudan vastasyntyvän sahalaitaista parkaisua
kuoleman korvaan.
Se on karvainen kuin sialla.

Siasta mieleeni tulee yhä vieläkin haiseva sana
SYSTEEMI.
Kammoan sitä yhtä ankarasti kuin
diggaan mun nuoruuden lempiharrasteesta.
Stereoiden rääkkäämisestä.
Musan pitää jytää kuin oranki.
Niin että taatusti KUULUU.

Soitan äänilevyiltä apua itselleni
en puhelimella.

Mulla ei edes ole mopil phonea.
Olen häirikkö systeemissä.
Mutta toki omistan tämän kannettavan iglun
millaisessa muutkin asuvat ja jäätyvät.

Siis... jäätä särkemään jäätä särkemään!
Kaikki joukolla jäätä särkemään!

Yellow Submarinen suomalaiset sanat Jukka Virtasen.
Nuotin vierestä osaa hoilata kuka tahansa.
Merkitsen tähän laulajaksi: minä,
Paperback Writer.


DAVID BOWIE

Voitko kuulla mua Major Tom?
Musa on aika kovalla ku jengi tossa bilettää.
Tää linja rätisee kans oudosti.
Et kai sä vaan staijaa siinä puhelinkopissa
mikä on Ziggy Stardust -levyn kannessa?
Samassa josta E. T. soitti kotiin.
Se on nimittäin kyttien kuuntelussa se putka...
 
MUN NIMI ON JUSSI AHDE JA
MÄ AION NYT VETÄÄ KOKAIINIA NENÄÄN!

Sori toi.
Ryhmällä rupee menee täällä hiukka överiksi.
Tiikerit tankissa kyl sä tiedät.
Oothan itekin joutunut tankkaamaan
aika lailla polttoainetta rakettiin matkoillasi.
Mut muistat sä sen Teijan?
Niin sen vaaleen gimman jonka kaa skidinä styylasin.
Joka veti Ilokiven vessassa ventit jotain seitkuusseitkytseittemän.
Kerran ennen ku vielä tunsin koko Teijaa
se oli ihan ex tempore heittäny LSD-matkan huiviin ja
törmäs sit kaupungilla mutsiinsa joka väen vängällä
roudas gimman himpsuun saunomaan sen messissä.
Oli kuulemma melkoisen vääntyilevät ja paranoidit löylyt.
Niistä helvetin höyryistä ku pääsi omaan huoneeseensa
timanttikoirasilmät säteili sen naamasta koko yön
lukaalin valkoiseen seinään jossa riippui kitara ja
sen vieressä oli juliste The Man Who Sold The World.

Ei muuten mut se Teija kyllä opetti mulle asennetta matkailuun.
Oli ollut kerran viikon Lontoossa yhen gimmakaverinsa kanssa
eikä pystynyt kertoon siitä tripistä muuta kuin minkä
värinen oli niiden hotellihuoneen katto.
Kaks englantilaiskundia iski heti eka iltana Teijan ja sen frendin
ja sit ne vaan nussi näitä finskimimmejä hotellissa kaiket päivät.
Luulen että Teijalla kolahti tosi satasella Rock & Roll Suicide:

sä et oo yksin, haluun et ojennat mulle kätes, koska sä
oot suurenmoinen.

Mut Tom mites sulla?
Mikä on ollu fiilis sen avaruusodysseian jälkeen?
Joo kaikkihan me  harhaillaan avaruudessa. Totta totta.
Mut sä nyt kuitenkin poukkoilit pitkään siellä missä painovoima
ei paljon paina ja missä homma on tosi isollaan...
Ai nyt tuntuu niin ku olis landella? Ulkohommissa.
Just joo. Onhan tää Tellus tämmönen tuppukylä.
Kaikki tuntee toisensa ja koko ajan kytätään mitä kukin tekee.
Mut hei venaas vähän!
On pikkusen rauhaton tilanne just nyt ku toi yks kelailu
alko taas...

SIIS ENSINNÄKIN: MÄ EN MEINANNU AMPUU KE-TÄÄN.
Sitä pistoolia vaan tulee joskus räplättyä kännissä tai
piripäissään ja sinä päivänä se vaan jotenkin laukes
en mä ite ees tarkkaan muista koko härdellii.

Okei ehkä on sittenkin paree jos ringaat uudestaan vähän myöhemmin.
Voit sit jutskaa rauhassa mulle niitä sun Berliini-stoorejas.
Oon oon - oon mä siellä itekin käyny.
Sillo oli vielä muurit ja koko tää itäsaksa-genre kasassa.
Nopeesti pyörähdin siellä Zoon metroasemallakin ku
olin lukenu Christiane Äffän kirjan mut en mä siellä mitään
tosi säpinää havainnu.
Muutama hassu narkkari vaa oli passissa ei sen kummempaa.
Mut voi jumpe millä soundilla yks leijona karjui häkissään.
No ei tietenkään juna-asemalla vaan Zoon eläintarhassa.
Himaan ku sieltä selvisin mulla soi monena yönä Low.
Kun piti vielä ikkunat auki pääsi lentämään syntikkamatolla
ulos ahtaudesta
isoihin teollisuushalleihin meditoimaan.
Silloin sielun kiikareissa kaipuu kiilteli kuin kone.
Paljaan kauneuden kylmä käsi kosketti etäältä ja
täyden tyhjyyden tilavuus oli vain kvanttihypyn päässä.
Joo mä tiedän ett sä tiedät.
Eikä tästä nyt sen enempää katkastaan vaan tähän.
Just joo Roger and over.
Palaillaan.

HYÖNTEISMIES (2012)

Syksy syvä syksy.
Muurahaiset joogaa näkymättömissä.
Rannoilla kalisee käärmeet kohmeiset.
Kuolevien kihokkien kuoro kaukana kirkuu
suolla vaivaisella.
Syksy tiheä syksy.
Sydään kammiooni salalyhdyn.
Vallitkoon läpikuultavuus.
Oi läpihuutavuus!
Paljastava kirlianvalon taajuus.
Noituus ja hulluus nyt häitä viettävät!
Alan täristä alan väristä.
Hermolangat ritisee rätisten.
Katson en mihinkään.
Katson vaan ja nään:

Hyönteismies tulee tupaan.
On hiljaa ja mulkoilee.
Hyönteisolento pitkänokkainen.
Antennit otsallaan.
On hiljaa ja mulkoilee.
Hyönteismies hyönteismies.
Kaiffoinaan matelijat kuhisevat
kuoriaisten karu kaarti
ja muuta seurakuntaa sihisevää surisevaa.
Hei hurraa!
Näin me kohdataan laji kerrallaan
ja liittoa lujitetaan ikivanhaa vanhempaa.

Hyönteismies hyönteisolento
pitkänokkainen.
On vaiti ja tuijottaa.
Hyönteismies hyönteisolento.
Antennit otsallaan.
Hyönteismies hyönteisolento.
Hän saa minut munaksi muuttumaan
ja sitten munasta kuoriutumaan.
Munaksi muuttumaan
ja munasta kuoriutumaan.
Hyönteismies Hyönteismies.
Hyönteisolento Hyönteismies.


Edellä oleva teksti on Kylmä Banaani II:n ohjelmistoon kirjoitettu. Se ei ole runo eikä laulu, vaan lausuttavaksi tarkoitettu sanataiteilu.

GRACE LAND - CRAZY LAND (2004)

Viisi miljoonaa Porilaisten marssin laulajaakin
voi olla väärässä
pitäessään Suomea Gracelandina.
Minä voisin nukkua yöni vaikka
Elviksen autotallissa.
Mutta sallimuksen oikusta tämä tilkku on nyt asuntoni.
Ei aatteeni
Ei rajani.

Samoilen kuusikoiden risukossa turistina.
Väite että näiden mantujen isännöinti vastaa
lottovoittoa
se on copy writereiden keksimä valhe.
En tiedä mitä tehdä jos äänikin pettää.
Kun vastaan niin kuin metsä huutaa
VOI SAATANAN HELEVETIN HELEVETTI.

Suomi on minun metsäni
vain kirjoittaessani näillä neulasilla jotka
varisevat paperille huojuttaessani latvaa.
Sinisyys on kylmettymisen oire.
Se tulee tekstiini lumen marginaalista ja
ON marginaalista.

Kun luette tätä olen jo poistunut rakennuksesta.
Turha lähettää pukuhuoneeseeni venäläistä hit-mania
fanin valeasussa.
Vitsi vitsi.
SMILE FINLAND.

MATKOILLA JAMAIKALLA (2004)

Viiden aikaan aamulla
istun rupisella patiolla
kuuntelen kadunlakaisijan
luudan rapsutusta
ja annan kaiken olla.
Vastapäisen talon punaiseksi
rapattuun seinään on maalattu
isoin valkoisin puustaavein
C C SHOPPING CENTRE.
Meditaationi on korkea
viholliseni  heikko.
Mielen laajuus
on taivaan laajuus.
Alan tehdä runoa.
Tuulen huokaus
ainaisesta paahteesta voipunut
puhaltaa sen alas kadulle
Se on herättyään kuoppaisen
asvaltin päällystämä Ganges.
Eräs mies pysähtyy uomaan
heilauttaa kättään kaverilleen
kadun toisella puolen
what´ gwan?
kohentaa punaista lippistään
ja jatkaa laiskaa lipumistaan virrassa.
Sen aaltoilun metakka silppuaa aivoni.

Montako tuhatta kilometriä lensin
päätyäkseni torille nuuhkimaan
akasiapuusta sahattua lankun pätkää?
Liiton arkki tehtiin samasta puusta
valistaa laudan ylpeä omistaja
ja hiostaa veitsellä kevyesti
hinkaten puun pehmeää pintaa.
Historia on täällä valkoinen ruumiskirstu
josta arpiset kekälesilmämiehet
vuolevat venettä matkalle
Siionin kaupunkiin Afrikassa.
Meri on valtaisa
mutta montako kymmentä tuhatta
kilometriä vuotta on etäisyyttä
Pizza Hutin valkoisesta temppelistä
tien toiselle puolen jossa on syvä oja
ja sen reunalla iäkäs rastamies
kahta aasiaan juottamassa?

Kukkuloilla missä kasvavat
hedelmät ja jamssi
Bongo Everton näyttää laakson
jonka luona hän seisoo usein öisin
ja ihailee kuunvalosssa Luomista.
Notkelman vehreä kasvusto on
Evertonin ja Kaikkivaltiaan yhteistä kirjoitusta
josta minun lukutaidollani
ymmärtää vain huutomerkin.
Sen pisteenä on verenpurkauksen
punainen täplä tarhurin pupillien ympärillä.
George Bush Tony Blair
ja kaikki muut lännen sheriffit
näkevät myös punaista
tänne päin vilkaistessaan.
Heille intohimo vapauden kukoistukseen
merkitsee aina hälytystilaa.
Ananaksia Everton on istuttanut
laakson rinteeseen neljää lajia.
Niiden raaka oranssi hehkuu
räikeää psykedeelisen heräämisen kutsua.

Auringon laskettua minulle tarjotaan
inkiväärillä maustettua juhlajuomaa sorellia
Rastatohtorin pyöreässä talossa.
Pamistaan tohtorin taannoisesta
auto-onnettomuudesta.
Kaksi kristittyä kuoli kolarissa
mutta Rasta säilyi hengissä.
Tohtorin naurun kihinää seuraa jylinä.
Rasta merkitsee muutosta!
Ensimmäinen muutos on
vanhempien kulttuurin hylkääminen.
Jeesus Kristus on perseensuti!
Miksi ylistäisin perseensutia?
Tohtori kuulee sanani toistuvasti väärin
kun totean että vaikka seisonkin
yksinäisellä kivellä koko maailmaa vastaan
minulla ei ole vaikeuksia hyväksyä
oman äitini henkilöä.
Rasta väittää ankarasti vastaan
Ei ei et voi tehdä niin
tai minä kiroan sinut.
Sista Avril keskeyttää hänet ja korjaa:
minä en väittänyt voivani harjoittaa
seksiä, have sex, äitini kanssa
vaan että minä voin accept
hyväksyä hänet.
Rastatohtori muistuttaa että
jokainen jumalallinen tytär
on meidän äitimme.

Kaksi viikkoa myöhemmin
auto sukeltaa  pimeyteen 120 km tunnissa.
Kurveissa kuski käyttää enemmän
tyyttyä kuin jarruja.
Olemme matkalla aterioitsemaan
vuoren korkeimmalle kohtaa.
Ras T, 59 v., on retken johtaja.
Hänen 4-vuotias pojanpoikansa istuu vierelläni
villamyssy pörröisen kruunuston huppuna.
Sylissäni on kattila täynnä soppaa.
Perillä paikan isäntä ruuvaa
vieraiden kunniaksi hehkulampun
tönönsä ulkokuistin kattoon
ja tarjoaa 60 watin valossa yrttiä
10 litran muoviämpäristä.
Ras T toteaa että pojanpoika
on terrible person.
Virkan olevani samaa mieltä
T karjaisee sen pojalle päin naamaa.
Tämä ponkaisee ylös istuimeltaan
ja alkaa parkua koirat haukkuun ärsyttäen.
Kuten sanottu terrible person.
Janne tyynnyttelee kehuu että Warren on good boy.
Pannullinen höyryävää juomaa on tuotu verannalle.
T käskee minun kaataa Warrenille
ganjateetä vain puoli kupillista.

Kylmä kylmä puhuri pyyhkii kosteaa pihanurmea
sarastuksen hämyyn saakka
Silloin lähdemme lampsimaan alas tielle.
Hyvästellessään minut hampaaton isäntä sanoo:
Come again.