Wednesday, July 5, 2017

HERÄÄN, VALVON, NUKUN (2017)

Kuninkaat kulkevat yleensä paraatiovesta,
minulle palatsin pihalla kumartaen kerrotaan.
Kruunua tulee niin harvoin pidettyä
ettei aina muista kuka on.
Olen mukana tuhannessa tarinassa.
Roolihahmoani kirjoitetaan kirjoihin,
joita on rinnakkain hyllyssä
ehtoisan emännän sylillinen.
Ne nojaavat toisiaan vasten.
Itse joudun sanomaan itselleni
tämän tästä:
Hups, hups, äläpä putoa avaruuteen!
Joka päivä herään, valvon, nukun.
Äskettäin näin unessa naisen,
jonka muistan tavanneeni kerran
kymmeniä vuosia sitten.
Oli talviyö.
Tumma ja vaarallinen
kuin Shakespearen näytelmässä.
Seisoimme vastakkain kerrostalohuoneiston
olohuoneessa ja juttelimme hetken

hiljaisella äänellä.
Miksi en jäänyt sinne
ja maannut sen tytön kanssa?
En käsitä unessa sitä
enkä tätä
ja äkisti kummitukseni katoaa.
Häilyväisyys on nimes nainen!
Itse vedän tässä kohtauksessa
Hamletin roolia.
Asettuessani peilin eteen
en näe peiliä, näen vain itseni.
Objektini on subjektin puhdas heijastus.
Sua lähde kaunis katselen,
katselen ja katselen.
Mielen aika tiivistyy näkymättömäksi.
Raaka energia vyöryy kalloni lävitse.
Tuntuu kuin Herra Shiva
oksentaisi hermostooni.
Ensin laavaa, tulta ja huutoa.
Sitten timantteja, tähtiä ja kipinöitä.
Ehkä Joku Järki tähän vielä saadaan.
Hulluus myös mahdollista.
Oi hulluus!

Olen tiettävästi uskonnollisin ihminen maailmassa.
En laula kunniaksi Luojan ylen ylevän,
mutta jokaista noppaa heittävää jumalaa palvon.
Joskus vaikeassa kohtaa olen pyytänyt
Karman herroja pitelemään hetken
arpakuutioita nyrkissään.
Olen koettanut päästä kohtalon alta pois.
Olen päässytkin.
Herään, valvon, nukun.
Valkoinen valo tulee otsasta sisään.
Kirkastaa mielen sinisen.
Kotka lentää sinen halki eteeni.
Olen kiertänyt sen selässä
maita ja mantuja kaikkialla
missä vain on avaruutta.
Se ei koskaan kerro minulle
ikuisia tai väliaikaisia totuuksia.
Minä vain kuljetan sinua
Kotka sanoo.
Se ei ole jumala.
Mutta se vaikenee kuin Jumala.
Minättömyyden valkoinen leijona karjuu.
Olen saapunut puhtaaseen maahan.
Taivaanrantaan nousee valtava,
valkoinen mainoslakana.
Siinä lukee 
- Sanokaa Om Mani Padme Hum
kun haluatte hyvää
-
Minä jatkan tästä omin jaloin
jossain kohti päivää.
Juoksen kuninkaallisen hovinarrin
tehtävät kruunuun.
Valvon, uneksin ja olen syvässä unessa.
Aina kosminen säteily.
Aina hengen vaar
a.
Olematon.



No comments:

Post a Comment

Note: Only a member of this blog may post a comment.