elämä on ampunut meitä kaikkia otsaan
jokainen kulkija jostain sodasta tulossa
yksitellen, kaksitellen, monitellen
ilmaantuvat
eikä ole edes tietä joka heidät nielisi
on vaan aarikaupalla kiveä ja soraa kiveä ja hiekkaa
sitä on tarttunut jopa foliohattuni resoriin
kun otan kypärän päästäni
kuulen saman minkä kaikki muutkin kuulevat
kuulen hiekkadyynin alta tuntemattoman sotilaan
mobile phonen soittoäänen:
Om Mani Pädme Hum
äänen alla, äänen Vaikutuksen Alaisena,
horjua kuin humalainen
sitten helistä kuin ,,, tiuku tuulessa ,,,
tässä kohtaa maailmaan laitaa
olen putoamassa avaruuteen
minulla ei ole avaruuslaivaa
mutta onneksi minulla on avaruuspuku
sen käyttöohjeisiin on kirjoitettu Kiinassa
Om Mani Pädme Hum
en tiedä mistä sodista te ryysyläiset taivallatte
vai härmän häistäkö teette paluuta
myötätuntoni on kokonaan teidän puolellanne
ihan fifty-sixty
aurinko saattaa vielä nousta ja sillä lailla ...
mutta, katsokaas,
olen jo kauan hiippaillut rintamalinjojen takana minä,
erämaassa,
ja kuulkaas,
tuulella ei ole tänäänkään tupaa
ja koska aika on hupaa ---
minun kelloni on jo viittä vaille
--- ymmärrätte, siis, hyvällä syyllä siis, veivaan rukousmyllyäni minä, pliis.
ja, toki, manauksenkin muistan aina rukousten väliin nakata
siten kaikki hyväksi tullee
Om Mani Pädme Hum
hiekka, keltainen kuin kiinalaisen naama,
hiertää minunkin varpaitani kyllä
siks tässä kohtaa aamun laitaa
on hyvä seisahtaa
ja tunnustaa tosiasiat vasten kuivaa tuulta:
minun sydämeni valo on sininen kuin kirkas taivas
ja nyt sydämeni valo täyttää mieleni
mieli on avaruus
ja kaikki mitä siihen ilmaantuu.
kaikki ilo mikä siihen ilmaantuu
ilo ei ole valinta
se On.
Om Mani Pädme Hum
( - omistus: Padmasambhava)
