Sunday, September 17, 2017

... (2017)

pimeydestä nostivat päänsä
käärmeet
ja kaikkien käärmeiden äiti
valkea kaunotar
hampaistaan valkoista myrkkyä
pirskottaen

otin korren maasta
kosketin sitä
siinä oli käärmeensylkeä

myrkky valui joka onteloon minussa
joka viivaan
joka jokeen

oi, äiti armias
,,, ja loistava kuu
puiden oksien takana
kuin korissa

äiti syö kuun

pimeys
yltympäri täynnä silmiä
siellä missä oli käärmeitä
on nyt silmiä

ssssshhhhhh

jään tähän
hermosto huojuu kuin liaanit tuulessa
tikapuusilta ammottavan rotkon yli

hengitän hitaasti ohutta virtaa keuhkoihini
ja otan kivet molempiin käsiin

tein tätä jo poikasena:
löin katinkultakiviä toisiaan vasten pimeässä
se mikä ei mene murskaksi,
kipinöi!

Friday, September 15, 2017

DEMETER DIREKTIIVI (2017)

Euroopan Liiton passi
myönnetään kansalaiselle
sen jälkeen kun puhdas ekstaasi
on kirkastanut hänet rituaalissa
joka paljastaa jumalattaren palvojille
Eleusiin mysteerit

Reach out your hand if your cup be empty
If your cup is full may it be again
Let it be known there is a fountain
That was not made by the hands of men


Kaikki jotka tulevat Eleusiin
asetelkoon muutamia kukkasia hiuksiinsa
kuten kuningatar Demeter
Hänen hiuksistonsa on vio-letti
Kiharainen kuin Pyhä tie
yhteyteen.

Eurooppa = Dionysos = Zeus
+ Demeter
= Psykedelinen teokratia.
Kuppi kykeonia sen kunniaks! -
Ja sauhuamaan kelpo kessu:
aito european Homeros-si!




--- lainaus: Robert Hunter - Ripple




Tuesday, July 11, 2017

HERÄTETTY JUMALA (2017)

Jumala ei ollutkaan kuollut.
Jumala oli nukahtanut.

Hiivin portaat alas kellariin.
Siellä oli pienessä tuvassa
Pönttöuunin edessä tuoli.
Jumala havahtui hereille
Kolistellessani uuninluukkuja auki.
Ihmeellistä oli se että ensisanoikseen
Jumala lausahti saman mitä edesmennyt kaiffani
Moustgaardin Jens aina sanoi mulle
jos satuttiin samalle rastille:
väsää, väsää
- ja nauraa kähitti pirullisesti päälle.

- Mulla täällä mitään kosmisia valvontalaitteita ole
niinkus näät
Jumala selitti käsiään levitellen.
Ja eihän siinä koljassa muuta ollut kuin se pönttöuuni.
Ympärillä samat thangkat jotka mulla on omalla seinällä.
Padma Guru Rinpoche ylimmäisenä.
- Mikäs helvetin tarkkari minä olen?
Jumala tuhahti ja lehautti tikusta lieskan ikivanhan
kipparikallepiippunsa pesään.
Minähän olen joka solullani mukana kaikessa!
Mikrossa ja makrossa.
Mutta ei meitsillä mitään erityistä
suunnitelmaa tän shown varalle ole.
Kuhan vaan pidän toimintaa yllä joka taholla.
Mitä nyt milloinkin mieleen juolahtaa.
Ähläm sähläm, niinkus tiedät, he-he.
Nauraa kihistessään se kietaisi turbaanin auki
tukkansa ympäriltä
ja näytti joogien kuninkaalta
Veikeä kuu nousi näkyviin sen olan takaa.

Hopea.
Kulta.
Sininen.
Ne on kaikki hyviä värejä
Jumala luetteli.
Kunhan ne on puhtaat.
Puhdas hopea.
Puhdas kulta.
Puhdas sininen.
Tummansininen
ja vaaleansininen.
Punainen - se on Buddha Amitabha.
Punaisen Buddhan rakkauden säde
iskeytyy suoraan sun otsaan.
- Tai iskeytyi.
Se korjas kun vilkaisi tarkemmin
mun pläsiä.
Tajus nähneensä koko kattauksen
Miljoonien valovuosien takaa:
Minä olin kultaa vuotava poika.
Jalosti syntynyt.
Istumassa valoa kohisevien vesiputousten äärellä.
Pojan silmät kärventyivät siinä valosateessa.
Jalosti syntynyt kun oli, se ei siitä välittänyt.
Se halusi liehuttaa voitonviiriä ja ylistää Buddhia.
Kaikkia läsnä olevia.
Amitabhaa ylen erityisesti.
Siinä ei mitään Jumalaa kaivattu.
Tulitikkuja ja kuivaa rättiä chilumiin mä kaipasin.
Raapaisin,
Ja yhä liekki.
Silmä avoin.
Kuin Jumalan silmä.

Jumala ei ollutkaan kuollut.
Jumala oli nukahtanut.
Minä herätin hänet
Ja nyt se on jo täysissä täpinöissä.
Imuttaa maissariaan ja laittaa vinyylin soimaan.
Saksofoni kurlaa be-boppia.
Mulle tää Charlie Parker on ihan jumala
se sanoo.

Wednesday, July 5, 2017

HERÄÄN, VALVON, NUKUN (2017)

Kuninkaat kulkevat yleensä paraatiovesta,
minulle palatsin pihalla kumartaen kerrotaan.
Kruunua tulee niin harvoin pidettyä
ettei aina muista kuka on.
Olen mukana tuhannessa tarinassa.
Roolihahmoani kirjoitetaan kirjoihin,
joita on rinnakkain hyllyssä
ehtoisan emännän sylillinen.
Ne nojaavat toisiaan vasten.
Itse joudun sanomaan itselleni
tämän tästä:
Hups, hups, äläpä putoa avaruuteen!
Joka päivä herään, valvon, nukun.
Äskettäin näin unessa naisen,
jonka muistan tavanneeni kerran
kymmeniä vuosia sitten.
Oli talviyö.
Tumma ja vaarallinen
kuin Shakespearen näytelmässä.
Seisoimme vastakkain kerrostalohuoneiston
olohuoneessa ja juttelimme hetken

hiljaisella äänellä.
Miksi en jäänyt sinne
ja maannut sen tytön kanssa?
En käsitä unessa sitä
enkä tätä
ja äkisti kummitukseni katoaa.
Häilyväisyys on nimes nainen!
Itse vedän tässä kohtauksessa
Hamletin roolia.
Asettuessani peilin eteen
en näe peiliä, näen vain itseni.
Objektini on subjektin puhdas heijastus.
Sua lähde kaunis katselen,
katselen ja katselen.
Mielen aika tiivistyy näkymättömäksi.
Raaka energia vyöryy kalloni lävitse.
Tuntuu kuin Herra Shiva
oksentaisi hermostooni.
Ensin laavaa, tulta ja huutoa.
Sitten timantteja, tähtiä ja kipinöitä.
Ehkä Joku Järki tähän vielä saadaan.
Hulluus myös mahdollista.
Oi hulluus!

Olen tiettävästi uskonnollisin ihminen maailmassa.
En laula kunniaksi Luojan ylen ylevän,
mutta jokaista noppaa heittävää jumalaa palvon.
Joskus vaikeassa kohtaa olen pyytänyt
Karman herroja pitelemään hetken
arpakuutioita nyrkissään.
Olen koettanut päästä kohtalon alta pois.
Olen päässytkin.
Herään, valvon, nukun.
Valkoinen valo tulee otsasta sisään.
Kirkastaa mielen sinisen.
Kotka lentää sinen halki eteeni.
Olen kiertänyt sen selässä
maita ja mantuja kaikkialla
missä vain on avaruutta.
Se ei koskaan kerro minulle
ikuisia tai väliaikaisia totuuksia.
Minä vain kuljetan sinua
Kotka sanoo.
Se ei ole jumala.
Mutta se vaikenee kuin Jumala.
Minättömyyden valkoinen leijona karjuu.
Olen saapunut puhtaaseen maahan.
Taivaanrantaan nousee valtava,
valkoinen mainoslakana.
Siinä lukee 
- Sanokaa Om Mani Padme Hum
kun haluatte hyvää
-
Minä jatkan tästä omin jaloin
jossain kohti päivää.
Juoksen kuninkaallisen hovinarrin
tehtävät kruunuun.
Valvon, uneksin ja olen syvässä unessa.
Aina kosminen säteily.
Aina hengen vaar
a.
Olematon.



Tuesday, May 23, 2017

Kari Kosmos - runokokoelma Maailma!

Runokokoelmani Maailma! on ilmestynyt Suomi100runokirjaa sarjassa.

Kirjaa voi tilata osoitteesta:


http://www.mediapinta.fi/sivu/isbn/978-952-236-341-1



Edellistä edullisempaan hintaan saa Adibris comista:
http://www.adlibris.com/fi/kirja/maailma-9789522363411 

Jyvääskylässä kirjaa on saatavilla LUKUHETKESTÄ ja VANHASTA ANTIKVARIAATISTA
Helsingissä Maailmaa myy ainakin ERONEN Viiskulmassa.

Arvostelukappaleet:
Katja Glasberg /Mediapinta Oy



Monday, March 13, 2017

JOS ... (2017)

Jos kaikki uskonnot olisivat yhtä
tänä yönä olisin
tukehtunut tuhansien kynttilöiden
chilumien suitsukekulhojen jointtien
kabuunien bongien rovioiden
savuun

koska happea riittää
oikea puhe on mahdollista
minä osaan sitä puhetta
ja siksi tämä runo jatkuu

jos väitetään kaikkien uskontojen
päämäärän olevan yhteinen
niin se on sama kuin sanottaisiin:
kaikkien miesten päämäärä on vittu.
hmm.
itse asiassa - sehän on totta.
mutta hei! miehen erottaa aina naisesta kyllä.
Aistinvaraisesti.
Naisen tuoksu.
minä opin sen yhtenä yönä maailman likaisimmassa
sängyssä joka oli maailman kälyisimmässä kellariloukossa.
siellä budjasi vakavasti hymyilevä tyttö.
se makasi sängyllä paljas pillu levällään
ja sen tytön nahassa oli naisen tuoksu.
yrittäessäni sanoa jotain tyttö nosti
aina sormen huulilleen
minä vaikenin ja hengitin itseeni ihmeellistä tuoksua
tytön ihosta
johon väri oli paahtunut kiinni
kuin sikarinlehteen.

Olitpa missä tahansa
tärkeintä on että aistit puhtaasti
mitä aistit.
mieli kokoaa aistit.
mieli ei ole missään
erityisesti.
minuus on sijainti.
omalta osaltani
se on nyt näissä sanoissa
jotka ovat totta.
koska oikea puhe on mahdollista
ja minä osaan sitä puhetta
minä osaan kysyä

onko kaikkien uskontojen yhteinen täyttymys
tulessa sihisevän kamferin tuoksu
vai onko se santellipuun hiilloksen haju?

ykseyden ollakseen ykseyttä
on oltava sitä olematta
kahden tai useamman tekijän summa.
jos tämä yö ei olisi ollut musta
sisältä
ja musta nurjalta puolelta
en olisi huomannut huomauttaa tästä.
ja jos kynttilöissä ei värjyisi valkia enää
tuskin kirjaisin tähän
tyhjään kohtaan

oikean mielen
oikeaa puhetta.

Tuesday, November 8, 2016

KHRÖM ... (2016)

Yksityiskohtiin mennäkseni -
kuoriaiset, muurahaiset, toukat
Yleisellä tasolla -
laajuus, leikki, singulariteetti
 

aktiivinen neutraalisuus
saattaa olla meille ainoa poliittisesti korrekti
tapa pelastua

Perinteiseen tapaan
juhlat alkavat kantaatilla 

Maa kuusta katsottuna
Luopioisten torvisoittokuntaa johtaa Kalle Kehveli

vielä saanen sanoa:
tervetuloa teille kaikille.