oli mies (2015)

oli mies
itsepäinen mies
teki sen minkä itsepäinen mies tekee
äärimmileen itse päinen
menee luolaan
ja istuu alas.
se mies istui siinä
pureskeli ja poltti vihreää
kunnes ei tuntenut mitään makua
joka olisi erityisempi kuin joku toinen maku.
se mies istui
käsittämättömän kauan
mittaamattoman pitkässä pimeydessä yksin.
alkoi tehdä sitä mitä ihminen voi silloin tehdä
ryhtyi hiomaan yksinäisyytensä
pimeää kiveä.
kesti suunattoman kauan
ennen kuin se mies
oppi edes oikean hiomisenkulman.
sillä sitä kiveä piti koskettaa
aivan eri tavalla kuin mitään muuta
tässä maailmassa.
et edes naisen häpyä
tai nilkkaa voi hivellä
yhtä lailla koskettamatta koskien
kuin sitä paljasta
kovaa luukuukiveä.
vajravaltikkaa.
ja hän teki sen.
hän löysi oikean kulman hioa
ja hän hioi siitä mustasta kivestä
häikäisevän timantin.
sen valoon hajosi koko avaruus.
sillä miehellä oli nimi.
milarepa.
se nimi kävi äkkiä täysin merkityksettömäksi
hänelle.
mutta merkittäväksi minulle
joka nyt istun samassa
luolassa sylissäni sama
pimeyden luu
vajravaltikka.
milarepa.
pyhä pinaatinsyöjä.
olit sisukas.
olit jumaliste,
milarepa.

JUICE LESKINEN (2004)

Sininen usva nousee aamun peitoksi metsän takaa.
Yksi pellolla laiduntavista lehmistä näyttää ammuvan.
Soundeja en kuule istuessani linja-autossa 
matkalla pitäjiltä kaupunkiin.
Juice teki tämän matkan myös.
Hän suhasi savitaipaleita ristiin rastiin
kunnes koko humppakylän lössi 
oli roudattu ensin Heinolaan
ja sieltä uutta vibaa punteissa Abbey Roadille.
Nyt meillä on sitten oma rokki.
Juice voi tyytyväisenä polkea 
keikkastuolia tehtaassaan. 
Tuumailla tyynenä tulevia tuontantolinjoja
vastata puhelimeen  ... Niin ...
ja rakennella lisää Suomen muotoisia 
ralleja skeballaan.
Sama se iskeekö elämä silmää 
vai tuijottaako ankeana aallonpohjasta
Leskinen riimittää fiilarit
iskelmäksi näytelmäksi runoksi pakinaksi
miten päin vaan.
Siten että jokainen nautakin voi tuntea 
ne lihoissaan 
ja mullikka.

Se on myynyt itsensä.
Totisesti.
Mutta kuka käski mennä ostamaan?

HAJOO TUULEEN (2014)

Ennen oli naiset puuta
Miehet rautaa
Nykyisin routa porsaan
Kotiin ajaa
Lämpö palaa
Rauta sulaa
Liina liehuu
Teräs taotaan
Sikamuottiin
Seppä röhkii
Savu sankka
Hajoo tuuleen.

KALINAA KESKELLÄ KESÄÄ (2014)

Mama Kalin vagina
nousee äkisti tyhjästä
eteeni kuin kobran pää.
Klitoris kaktuksen marjan kaltainen.
Mustien huulien välissä musta viiva.
Kuin joenuoma.
Aika jähmettyy kiveksi.
On Shiva Linga.
Yonin sisällä avaruus muljahtaa nurinpäin.
Puolikas kuu todistaa tämän:
Kali-Vulva painaa Lotus-sinetin otsaani.
Vittujen kevät keskellä kesää.
Paljas pyhyys.
Se sulaa rakkauteen
joka on vailla syytä tai alkuperää.
Voi rukoilla.
Voi säteillä.
Istua alasti.
Selkärangan suuri käärme
Sulottaren suloisia nimiä sihisten.
Siinä melkein kaikki.
OM Kali Maa!
OM Kali Maa!
OM Kali Maa!

SEILAAN, SEILAAN (2014)

Näkymättömällä laivalla
väliaikaisella merellä
seilaan seilaan.

Oudot tekoni ovat
aina seurausta oudoista
ajatuksista
mielettömyyksistä
joista tunnistan itseni
keskellä elämänvirtauksen
runsauden massaa.

Kuninkuus ja orjuus
ovat opettaneet minulle
metallien painon
ja mikä on vapauden hinta.
Tiedän pinnalla pysymisen
vaativan laajaa kannatusta
mutta pohjaan voi upota
omalla painollaan yksin.

Tänään on hyvä tuuli.
Kotka vartioi taivastani.
Varmuus päämäärättömyydestä
sen pyhyydestä
laskeutuu sydämeen.
Minä annan sadan kultaisen
sakaran
seivästää minut kannella
koska kultaa haluan
vuotaa vuotaa.

Aikeeni eivät ole ristiriidattomat
mutta puhtaat.
Rakastan kiertää ympyrää
suurta ikuista kehää
kokka käännettynä kohti
äärimmäisiä rajoja
ja äärimmäisiä aaltoja
ja äärimmäisiä päiviä.

Näkymättömällä laivalla
väliaikaisella merellä
seilaan seilaan.

HAVAHTUMINEN (2014)

Meditaatiossa mielentila
ei mahdu huoneeseen
havahtumisen hetkellä.
Esteettömyydessä lepää
tunnistamisen salaisuus.
Silmä näkee
läpi tähdistön
avaruuslapsen syntymän.
Se olen minä.
Molekyylihelmistä punottu.
Sydän keinuu
voimallisen liaanin selässä
elämänpuussa.
Minä haluan laulaa
tuntemattomalla kielellä
kaikki ihmeellisen vakavuuden oktaavit.

PEILIN EDESSÄ (2014)

Karmeinta ei ollut se
että minua oli ammuttu päähän.
Karmeinta oli se
että kävelin koko kaupungin läpi
eikä kukaan sanonut:
hei, sulla on luodinreikä otsassa.