pimeydestä nostivat päänsä
käärmeet
ja kaikkien käärmeiden äiti
valkea kaunotar
hampaistaan valkoista myrkkyä
pirskottaen
otin korren maasta
kosketin sitä
siinä oli käärmeensylkeä
myrkky valui joka onteloon minussa
joka viivaan
joka jokeen
oi, äiti armias
,,, ja loistava kuu
puiden oksien takana
kuin korissa
äiti syö kuun
pimeys
yltympäri täynnä silmiä
siellä missä oli käärmeitä
on nyt silmiä
ssssshhhhhh
jään tähän
hermosto huojuu kuin liaanit tuulessa
tikapuusilta ammottavan rotkon yli
hengitän hitaasti ohutta virtaa keuhkoihini
ja otan kivet molempiin käsiin
tein tätä jo poikasena:
löin katinkultakiviä toisiaan vasten pimeässä
se mikä ei mene murskaksi,
kipinöi!
käärmeet
ja kaikkien käärmeiden äiti
valkea kaunotar
hampaistaan valkoista myrkkyä
pirskottaen
otin korren maasta
kosketin sitä
siinä oli käärmeensylkeä
myrkky valui joka onteloon minussa
joka viivaan
joka jokeen
oi, äiti armias
,,, ja loistava kuu
puiden oksien takana
kuin korissa
äiti syö kuun
pimeys
yltympäri täynnä silmiä
siellä missä oli käärmeitä
on nyt silmiä
ssssshhhhhh
jään tähän
hermosto huojuu kuin liaanit tuulessa
tikapuusilta ammottavan rotkon yli
hengitän hitaasti ohutta virtaa keuhkoihini
ja otan kivet molempiin käsiin
tein tätä jo poikasena:
löin katinkultakiviä toisiaan vasten pimeässä
se mikä ei mene murskaksi,
kipinöi!
No comments:
Post a Comment
Note: Only a member of this blog may post a comment.