VALVONTAA (2012)

Syyskuun kuusuu
hampaaton.
Nuotteja ei näe
yövartiossa lukea.
Täytyy laulaa ulkomuistista
uuden ajan aariat.
Muisti on hajallaan
... tuolla jossakin ...
Alaston tajunta
käy mielenrahasta.
Sillä saa kultaiset kamppeet
mutakeleihin.
Jos ei haluta koristautua
voi kuristautua
lokapoikien letkuihin.
Olla tai olla nolla.
Siinä pulma.
Arska arpoo.
Taisto tarpoo.
Yö ja kadotus
nousee ikeniin polttelemaan.
Ihan kuin hampaat olisi suolalla pestyt.
Puhtaus vain puhtaus
pelastaa uskolta itseen-
sä.
Itse-
näisyys on näennäisyys yksinäisyydessä.
Tämä pimeyskin väärää kuvitelmaa.
Jokainen itse koettu kokemus on hyvä kaveri
mutta huono isäntä.
Kun valvoo niin valvoo
ilman valvojaa.
Ei väistä mitään.
Ei tiedä mitään.

Tiedoton tuntee toden
kuten näkee kaiken
uneton.
Hän hymisee hymniään
kunnes aamu kaluaa
Kuu-ukon mustuneita luita.
Paljastuu mikä paljastuu.
Ei muuta.