BEATLESEILLE RAKKAUDELLA (2004) / DAVID BOWIE (2005)

BEATLESEILLE RAKKAUDELLA

1

Keskipäivä kesii
jalka jarrupolkimella kehää kiertäessään.
Kai Hyttinen ja Tyttö Joka Kadun Yli Juoksee
mahtuvat molemmat Blaupunktin matkaradioon.
Heinät kuivuvat seipäillä.
Minä näen mummolan aitanparven ikkunasta
serkkupojan ajavan niittokonetta pellolla.
Eipä paljon kiinnosta osallistua maalaisten touhuihin.
Kitara on minun hankoni täällä.
Ilmakitara.
Vieläkin potuttaa että oli pakko lähteä partioretkelle
just sinä päivänä jolloin Jimi Hendrix skulasi telkussa.
Musertavaa olla aina väärässä paikassa väärien
ihmisten huostassa.
Kotona kaupungissa sama fiilis.
Alaikäisenä ei voi kuin budjata omassa
päässään ja hautoa kostoa koko paskalle.
Tietysti jotain hyvääkin on tapahtunut.
FNL:n sissit ovat saaneet voittoja Vietnamissa.
Faijan kesis on loppu eikä tartte katella sen naamaa täällä.
Pitäjän lehtitilauksia hoiteleva Tauno mopoili tänne eilen
ja toi mukanaan pinon näytenumeroita.
Seassa uusi Suosikki ja Jallu.
Batmanin olin jo lukenut.

Nuorten Sävellahja soi radiossa Ambomaan hyväksi.
Fool On The Hill ravitsee minun unelmiani.
En tajua miten tässä iässä voisi selviytyä yksin.
Selviydynkö minä?
Jelppaako joku ULOS umpiosta?
Help!

2

Heikkoa
virtaa kulkee pattereista fikkarin polttimoon.
Hiippailen iltamyöhään koiran kanssa kallioisessa
ryteikössä.
Valo lahoaa elokuussa nopeaan yö yöltä
Mitä lähemmäs pimeyden sarastusta saavutaan
sen selvemmin näen kuinka
syvälle jatkuu iän murroksen rotko.
Minä repeän ja repeän päivästä päivään.
Huudan vastasyntyvän sahalaitaista parkaisua
kuoleman korvaan.
Se on karvainen kuin sialla.

Siasta mieleeni tulee yhä vieläkin haiseva sana
SYSTEEMI.
Kammoan sitä yhtä ankarasti kuin
diggaan mun nuoruuden lempiharrasteesta.
Stereoiden rääkkäämisestä.
Musan pitää jytää kuin oranki.
Niin että taatusti KUULUU.

Soitan äänilevyiltä apua itselleni
en puhelimella.

Mulla ei edes ole mopil phonea.
Olen häirikkö systeemissä.
Mutta toki omistan tämän kannettavan iglun
millaisessa muutkin asuvat ja jäätyvät.

Siis... jäätä särkemään jäätä särkemään!
Kaikki joukolla jäätä särkemään!

Yellow Submarinen suomalaiset sanat Jukka Virtasen.
Nuotin vierestä osaa hoilata kuka tahansa.
Merkitsen tähän laulajaksi: minä,
Paperback Writer.


DAVID BOWIE

Voitko kuulla mua Major Tom?
Musa on aika kovalla ku jengi tossa bilettää.
Tää linja rätisee kans oudosti.
Et kai sä vaan staijaa siinä puhelinkopissa
mikä on Ziggy Stardust -levyn kannessa?
Samassa josta E. T. soitti kotiin.
Se on nimittäin kyttien kuuntelussa se putka...
 
MUN NIMI ON JUSSI AHDE JA
MÄ AION NYT VETÄÄ KOKAIINIA NENÄÄN!

Sori toi.
Ryhmällä rupee menee täällä hiukka överiksi.
Tiikerit tankissa kyl sä tiedät.
Oothan itekin joutunut tankkaamaan
aika lailla polttoainetta rakettiin matkoillasi.
Mut muistat sä sen Teijan?
Niin sen vaaleen gimman jonka kaa skidinä styylasin.
Joka veti Ilokiven vessassa ventit jotain seitkuusseitkytseittemän.
Kerran ennen ku vielä tunsin koko Teijaa
se oli ihan ex tempore heittäny LSD-matkan huiviin ja
törmäs sit kaupungilla mutsiinsa joka väen vängällä
roudas gimman himpsuun saunomaan sen messissä.
Oli kuulemma melkoisen vääntyilevät ja paranoidit löylyt.
Niistä helvetin höyryistä ku pääsi omaan huoneeseensa
timanttikoirasilmät säteili sen naamasta koko yön
lukaalin valkoiseen seinään jossa riippui kitara ja
sen vieressä oli juliste The Man Who Sold The World.

Ei muuten mut se Teija kyllä opetti mulle asennetta matkailuun.
Oli ollut kerran viikon Lontoossa yhen gimmakaverinsa kanssa
eikä pystynyt kertoon siitä tripistä muuta kuin minkä
värinen oli niiden hotellihuoneen katto.
Kaks englantilaiskundia iski heti eka iltana Teijan ja sen frendin
ja sit ne vaan nussi näitä finskimimmejä hotellissa kaiket päivät.
Luulen että Teijalla kolahti tosi satasella Rock & Roll Suicide:

sä et oo yksin, haluun et ojennat mulle kätes, koska sä
oot suurenmoinen.

Mut Tom mites sulla?
Mikä on ollu fiilis sen avaruusodysseian jälkeen?
Joo kaikkihan me  harhaillaan avaruudessa. Totta totta.
Mut sä nyt kuitenkin poukkoilit pitkään siellä missä painovoima
ei paljon paina ja missä homma on tosi isollaan...
Ai nyt tuntuu niin ku olis landella? Ulkohommissa.
Just joo. Onhan tää Tellus tämmönen tuppukylä.
Kaikki tuntee toisensa ja koko ajan kytätään mitä kukin tekee.
Mut hei venaas vähän!
On pikkusen rauhaton tilanne just nyt ku toi yks kelailu
alko taas...

SIIS ENSINNÄKIN: MÄ EN MEINANNU AMPUU KE-TÄÄN.
Sitä pistoolia vaan tulee joskus räplättyä kännissä tai
piripäissään ja sinä päivänä se vaan jotenkin laukes
en mä ite ees tarkkaan muista koko härdellii.

Okei ehkä on sittenkin paree jos ringaat uudestaan vähän myöhemmin.
Voit sit jutskaa rauhassa mulle niitä sun Berliini-stoorejas.
Oon oon - oon mä siellä itekin käyny.
Sillo oli vielä muurit ja koko tää itäsaksa-genre kasassa.
Nopeesti pyörähdin siellä Zoon metroasemallakin ku
olin lukenu Christiane Äffän kirjan mut en mä siellä mitään
tosi säpinää havainnu.
Muutama hassu narkkari vaa oli passissa ei sen kummempaa.
Mut voi jumpe millä soundilla yks leijona karjui häkissään.
No ei tietenkään juna-asemalla vaan Zoon eläintarhassa.
Himaan ku sieltä selvisin mulla soi monena yönä Low.
Kun piti vielä ikkunat auki pääsi lentämään syntikkamatolla
ulos ahtaudesta
isoihin teollisuushalleihin meditoimaan.
Silloin sielun kiikareissa kaipuu kiilteli kuin kone.
Paljaan kauneuden kylmä käsi kosketti etäältä ja
täyden tyhjyyden tilavuus oli vain kvanttihypyn päässä.
Joo mä tiedän ett sä tiedät.
Eikä tästä nyt sen enempää katkastaan vaan tähän.
Just joo Roger and over.
Palaillaan.