VAIN MUUTAMAN DOLLARIN TÄHDEN [for Neiti Nopea] (2019)

Pelasin pokeria jokilaivan salongissa viimeistä iltaa.
Siihen asti Salaperäinen kaunotar oli antanut minun odottaa.
Hänellä oli paljon rahaa ja hän hävisi paljon rahaa
Me oltiin pelissä kaksin
Nainen kysyi, onko hänellä luottoa?
ja viskaisi pöydän yli kolikon minua päin.
Kumarruin noukkimaan sen pöydän alta.
Hän istui jalat harallaan, helmat kohollaan
halusi minun näkevän
että mustat sukat loppuivat sukkanauhan
mitan päähän pinkeistä
pitsipöksyistä.
Heitin rahan pottiin ja sanoin, minä katson.
- Taisit katsoa jo, nainen virnusi,
ja hävisi kaiken.
Hytissään hän riisui pikkupöksyt hameensa alta
ja tiedusti, käviskö, ettet ottaiskaan näitä mun alushousuja
vaan mä antaisin sulle pillua?
Olen peluri, ja
tarkemmin ajateltuani, en keksinyt pitsareille käyttöä.
Hän riisui itse itsensä  ja äkkiä
ja minä olin heti hänen kimpussaan.
- Kuka sä olet? Mikä sun nimi on? kyselin.
- Sä voit sanoa mua Vituksi.
- Vituksi?
- Nii.
Se tuntui siinä tilanteessa nasevalta nimeltä
Toistelin sitä uudestaan ja uudestaan.

Neiti Vitulla oli vahvaa kiinalaista oopiumia.
Hän kysyi, haluanko syödä sitä vai polttaa?
Minä sanoin, haluan syödä sitä ja polttaa.
Mursin murun oopiumia suuhuni ja imin sen metallista makua
sylkinesteestä kaikkiin suoniin, kaikkeen mikä minussa on virtaavaa
Sitten nainen valmisti minulle piipun
minä asetin sen kopan liekin päälle
ja imin siitä mustaa ilkeää savua
niin että sitä meni ohuimmankin hermolangan
läpi minun kultahehkuisessa bodissani.
Laivan siipirattaan narina ja aaltojen loiske
halkaisi sen mikä muuten olisi ollut hiljaista.
Kuiskasin Vitulle:
Mä alan jazzmuusikoksi.
Maalaa mun kasvot lankilla.
Sitten suljin silmät ja hymyilin.
Olin voitolla.
En ollut ampunut ketään
ja neiti Vittu maksoi minulle
säntillisesti pelivelkansa.
Kunhan päästään satamaan
ja saapuu sunnuntai
on tämä masterson kirkonpenkissä
virsikirja sylissään
Herraa hyvää kiittämässä.
MAAILMAN KAUTTA KULJEMME LAULAIN,
IHANA ON SIELUJEN TOIVIOTIE!