Tuesday, July 11, 2017

HERÄTETTY JUMALA (2017)

Jumala ei ollutkaan kuollut.
Jumala oli nukahtanut.

Hiivin portaat alas kellariin.
Siellä oli pienessä tuvassa
Pönttöuunin edessä tuoli.
Jumala havahtui hereille
Kolistellessani uuninluukkuja auki.
Ihmeellistä oli se että ensisanoikseen
Jumala lausahti saman mitä edesmennyt kaiffani
Moustgaardin Jens aina sanoi mulle
jos satuttiin samalle rastille:
väsää, väsää
- ja nauraa kähitti pirullisesti päälle.

- Mulla täällä mitään kosmisia valvontalaitteita ole
niinkus näät
Jumala selitti käsiään levitellen.
Ja eihän siinä koljassa muuta ollut kuin se pönttöuuni.
Ympärillä samat thangkat jotka mulla on omalla seinällä.
Padma Guru Rinpoche ylimmäisenä.
- Mikäs helvetin tarkkari minä olen?
Jumala tuhahti ja lehautti tikusta lieskan ikivanhan
kipparikallepiippunsa pesään.
Minähän olen joka solullani mukana kaikessa!
Mikrossa ja makrossa.
Mutta ei meitsillä mitään erityistä
suunnitelmaa tän shown varalle ole.
Kuhan vaan pidän toimintaa yllä joka taholla.
Mitä nyt milloinkin mieleen juolahtaa.
Ähläm sähläm, niinkus tiedät, he-he.
Nauraa kihistessään se kietaisi turbaanin auki
tukkansa ympäriltä
ja näytti joogien kuninkaalta
Veikeä kuu nousi näkyviin sen olan takaa.

Hopea.
Kulta.
Sininen.
Ne on kaikki hyviä värejä
Jumala luetteli.
Kunhan ne on puhtaat.
Puhdas hopea.
Puhdas kulta.
Puhdas sininen.
Tummansininen
ja vaaleansininen.
Punainen - se on Buddha Amitabha.
Punaisen Buddhan rakkauden säde
iskeytyy suoraan sun otsaan.
- Tai iskeytyi.
Se korjas kun vilkaisi tarkemmin
mun pläsiä.
Tajus nähneensä koko kattauksen
Miljoonien valovuosien takaa:
Minä olin kultaa vuotava poika.
Jalosti syntynyt.
Istumassa valoa kohisevien vesiputousten äärellä.
Pojan silmät kärventyivät siinä valosateessa.
Jalosti syntynyt kun oli, se ei siitä välittänyt.
Se halusi liehuttaa voitonviiriä ja ylistää Buddhia.
Kaikkia läsnä olevia.
Amitabhaa ylen erityisesti.
Siinä ei mitään Jumalaa kaivattu.
Tulitikkuja ja kuivaa rättiä chilumiin mä kaipasin.
Raapaisin,
Ja yhä liekki.
Silmä avoin.
Kuin Jumalan silmä.

Jumala ei ollutkaan kuollut.
Jumala oli nukahtanut.
Minä herätin hänet
Ja nyt se on jo täysissä täpinöissä.
Imuttaa maissariaan ja laittaa vinyylin soimaan.
Saksofoni kurlaa be-boppia.
Mulle tää Charlie Parker on ihan jumala
se sanoo.

No comments:

Post a Comment

Note: Only a member of this blog may post a comment.