JUICE LESKINEN (2004)

Sininen usva nousee aamun peitoksi metsän takaa.
Yksi pellolla laiduntavista lehmistä näyttää ammuvan.
Soundeja en kuule istuessani linja-autossa 
matkalla pitäjiltä kaupunkiin.
Juice teki tämän matkan myös.
Hän suhasi savitaipaleita ristiin rastiin
kunnes koko humppakylän lössi 
oli roudattu ensin Heinolaan
ja sieltä uutta vibaa punteissa Abbey Roadille.
Nyt meillä on sitten oma rokki.
Juice voi tyytyväisenä polkea 
keikkastuolia tehtaassaan. 
Tuumailla tyynenä tulevia tuontantolinjoja
vastata puhelimeen  ... Niin ...
ja rakennella lisää Suomen muotoisia 
ralleja skeballaan.
Sama se iskeekö elämä silmää 
vai tuijottaako ankeana aallonpohjasta
Leskinen riimittää fiilarit
iskelmäksi näytelmäksi runoksi pakinaksi
miten päin vaan.
Siten että jokainen nautakin voi tuntea 
ne lihoissaan 
ja mullikka.

Se on myynyt itsensä.
Totisesti.
Mutta kuka käski mennä ostamaan?